Vesivahinko…haaveilua… ja kaikkea muuta…

Reilu viikko sitte rupesin ihmettelemään outoa hajua eteisessä.. Pyysin miestänikin ihmettelemään samaa.. Jostain kumman syystä mieheni kokeili kädellä kattoa ja kas se oli märkä! Siis oli ilta ja päätettiin heti aamusta soittaa huoltoyhtiöön..
Ennen ysiä seuraavana aamuna olikin huoltoyhtiön mies käynyt toteamassa, että märkähän se on ja jotain täytyy tehdä, muttei tehnyt mitään… 
Ei menny paria tuntia, kun rupesi kuulumaan tiputusta eteisestä…tiptiptip…ja vettä tippui aika paljon sieltä katosta! Ei auttanut kun soittaa huoltoyhtiöön uudelleen, et nyt ollaan jouduttu laittamaan ämpäri eteisen lattialle, kun vettä tippuu katosta! Taas tuli joku äijä ja lässyn lässyn lää…
mulla ei tietenkään olis ollu muutakaan tekemistä, ku ihmetellä niille äijille sitä vuotoa…sai ne sentään katon auki ja sano, et joo täällä vuotaa joku putki..hmm..en varmaan arvannu… mulla oli kiire hakemaan yhtä kerhossa ja viemään toista sitten kerhoon…
mut kolmas äijä(vai olikohan se jo neljäs?!?) sai sitte korjattua niitä vuotoja…niitä löyty sit yhtäkkiä kolme! niin ja mun ois pitänyt pystyä huolehtimaan noista kolmesta lapsesta ja olla kyttäämässä jossain katon rajassa että kun se äijä yrittää juottaa sitä reikää umpeen, ettei siitä lähe tuli leviämään… jepajee..olipas helppo nakki…mutta selvittiin…(tosin eilen kosteusmittaaja totesi yhden vuotokohdan edelleen vuotavan… ei paljon, mutta tippa silloin toinen tälllöin..)
Mutta nyt siis ootellaan koska ne rupee oikeesti tekemään jotaki… kosteusmittaaja kävi antamassa jo tuomionsa, mutta muusta ei ole vielä tietoa…
Niin ja kämpän mahdollinen ostaja ei ehkä olekaan ostaja…eikä tätä nyt voi laittaa myyntiin eli muuttoa ei tuukkaan ainakaan vielä… Kovasti olin jo haaveillut isommasta asunnosta…ehkä jopa rivitalosta(omakotitalo ei just nyt oo ajankohtainen..)…
mutta siis haaveilua… niin bongasin yhestä blogista ihanan hupparin…kaava oli nettikaava…käsittääkseni etsystä hankittu…ja mitäs siitä?!? no minä tietenki viisaana meen sinne surffailee ja ihmettelee… ja mitäs mä löysinkään…
tällaisen…olis ihana toteuttaa tytöille…mutta saisinkohan oikeesti aikaseks tän kaiken hullun myllyn keskellä…eli viittinkö oikeesti ostaa kaavat tuohon vai ei… 
New Cowl Neck Jumper Dress pattern and tutorial PDF 12m-6T EASY SEW tunic dress sweater
niin ja tää on se hupparin kaava…aikas kiva vaikka yksinkertainen…vielä ku sais jostain lisää aikaa…

Urban Unisex Hoodie pattern and tutorial 6M - 5T PDF pattern  boy girl

aargh…mää niin tahtoisin vuorokauteen lisää tunteja, että voisin toteuttaa enemmän noita pieniä haaveitani…(jossain välissä pitäs varmaan tehä noita keskeneräisiäkin valmiiksi, niitä kun kertyy vaan ku alottaa aina vaan uutta)…
Mutta meillä sairastellaan edelleenkin… nyt on sitte esikoinen kovassa kuumeessa jo toista päivää..tänään ei ole auttanu ees särkylääkkeet…mistähän me tollanen tauti ollaan saatu?!? 

Kuumetta, "sovituskuvia" ja virkattu matto

Kuopus on kuumeessa..olikohan tuo yllätys?! No ei varsinaisesti. Onhan nyt viikonloppu ja aikaa sairastaa (siis olis voinu mennä käymään vaik kylässä, eikä vaan nysvätä kotona tai pyytää meille vieraita) ja viettää aikaa kotona.. 😉 Plaah… ei yhtään huvita, mut eipä sille voi minkään. Kuopus ollut tänä syksynä aika paljon kipeenä. Monta antibiootti kuuria syöty ja yritetty parannella korvia, mutta siinä toistaseks onnistumatta. No nyt tuo kuume voi johtua myös vajaa pari viikkoa sitten pistetystä tuhkarokko rokotteesta, mutta mene ja tiedä. Ens viikon loppu puolella tai seuraavan viikon alussa pitää joka tapauksesa käyä näyttää korvia taas lääkärille. Jos ne ei oo kunnossa, saa poika lähetteen putkitukseen. 
Ompelukset on siis jäissä ainaki niin kauan kun mies on töissä. Eipä tuon kuumeisen pojan kanssa mitään saa tehtyä(nytkin istuu polvella). Tytöt kyllä leikkii omia leikkejänsä, mutta riittää että yks ei ole kunnossa…
Mutta tässä kuvia Naava-unihaalarista poitsun päällä. Tässä on tuo niska-haara mitta aikas nafti.. Mun mielestä kokoon nähden liian lyhyt, mutta en tiedä onko meillä vaan pitkäselkäisiä lapsia..  🙂

 Ja tää on sit se kans jo aiemmin ollu yökkäri.. tätä olin vähän kaavasta kaventanu ja pidentäny. Pienin koko oli 92cm ja poika käyttää nyt 86cm vaatteita…ja tää on just hyvä… ja mä niin tykkään tästä… 

..aina ei voi olla hyvällä tuulella..(paidan helmaki kääntyny nurinperin)
Mutta kauan työn alla ollut projekti on vihdoin valmis. Tämä VIRKATTU MATTO on vihdoinkin valmis. Kudekin loppui kesken kaiken ja se näkyy… väri sävy on eri, mut toivottavasti sitä ei käytössä niin huomaa.. Kuteet on hankittu triteksiltä, trikookudetta säkissä. Ohjeen mukaan tähän mattoon menis kudetta noin 2kg, mutta tämä taitaa noin 4kg.. 🙂 oiskohan se ontelokude niin paljon kevyempää, että tällaisen maton saisi noin 2kg:sta kudetta?! En tiiä…pitää joskus testata… seuraavaks nimittäin ajattelin ostaa sitä ontelokudetta vaikka se onkin paljon kalliimpaa kilohinnalta, mutta ei tarvitsisi ajella Tampereelle hakemaan vaan saisi paikallisesta liikkeestä..Ohjeen tähän löysin netin ihmeellisestä maailmasta. Nimi tais olla Juhannusruusu-matto. Halkaisijaltaan tää on reilu metrin verran…oisko 10-15cm reilu…en oo tarkalleen mitannu…mutta olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Tämä pääsee koristamaan lattiaa meidän olohuoneeseen keinutuolin alle.. 
Rentouttavaa viikonloppua kaikille ihanaisille ihmisille! 
Täällä poltellaan kynttilöitä, ootellaan ruuan kypsymistä ja kaikkein rakkainta töistä kotiin saapuvaksi! 
(joo, ja poitsu ei ooo istunu koko aikaa sylissä..ja tää stooriki on kirjotettu about 10 pätkässä..nyt syömään! )

Väsyttää

Nyt väsyttää rankasti…Tekis mieli kömpiä sänkyyn peiton alle ja ummistaa silmät, mutta kun on noita pienokaisia tässä ympärillä ni eipä onnistu. Kuopus nukkuu kyllä, mutta nuo kaksi vanhempaa leikkii tuossa vieressä. 
Mutta olipa aika erikoinen viikonloppu. Perjantaina saatiin siivottua ihan yyber nopeesti. Eli oltiin jo valmiita reilusti ennen puoltapäivää. Tälläista ei ole tapahtunut piiiitkään aikaan. Siis ei varmaan koskaan, noiden kolmen kanssa. Mutta kerta se on ensimmäinenkin. Kerettiin sitten perjantaina käydä vielä yhdessä humputtelemassa ja illalla rentouduin ompelemalla. 
Nappasin kaapista parit mieheni vanhat farkut, joita se ei oo kelpuuttanut jalkaansa enää aikoihin ja annoin saksien saksia. Leikkelin soiroja. Kaksista farkuista, molemmista yksi lahje meni palasiks. (tarkotus ois joskus käyttää ne jämät vielä, mutta tällä kertaa riitti nää) Ja sit saumuriin farkkuneulat ja ompelukoneeseen kans ja surrurur…. 
Oisin halunnu nää kuvat sillain vierekkäin, mut oon niin käsi tän kans et en osaa. Ja oishan noita kuvia kiva muokkaillaki, mut ku ei osaa ni ei osaa ku ei oo aikaa opetellakaan.
Näitä valmistui kummallekin tytölle. Ja tytöt on ihan ihmeissään, ku isin farkut on heillä nyt hameena. Eli en oo aiemmin tällasta harrastanu, mut kerta se on ensimmäinenkin. Luultavasti tulee tehtyä toisenkin kerran, niin paljon tytöt näistä tykkää (heti seuraavana aamuna päälle, ku yöllä sain valmiiksi).
Muutenkin tuntui, että viikonlopun aikana sain niin paljon aikaseks. Kämppäki MELKEIN myytiin. Miehen serkku kävi lauantaina kattomassa tätä ja haluis ostaa tän pois. Mut minne me muutetaan, siitä ei oo käsitystä. Luultavasti väliaikaisesti vuokralle, ja sit jossain vaiheessa jos sais rakennettua ihan oman talon… Nää elää koko ajan nää ajatukset asumisesta/muuttamisesta, et ne kerkee muuttua viel monta kertaa ennen ku oikeesti mihkään muutetaan. Mutta todellisuus on se, että tää kämppä on oikeesti vähän pieni meille.
Ystävillemme syntyi pienen pieni poika jo melkein kuukausi sitten, kuukauden etuajassa. On sitten ollut mielessä, että sille pitäisi jotain pientä tekasta (muuta en kerkeä :)). Oltiin sovittu, että viikonloppuna kyläiltäisiin ja jaiks, se juttu oli tekemättä. Tai siis olin jo viikolla alottanut nää pöksyt, mutta edelleen pahasti kesken. Lauantaina sitten surautin valmiiksi. Olipas ne pienet, vaikkakin 62cm. Olisi oikeesti pitänyt tehdä vieläkin pienemmät, ku se vauva on niin kirppu. Nyt tais olla noin 3kg (syntyissään oli 2,1kg). 
Kaava näihin on ottobreen mustikkahaalari kavennettuna. 

Nää oman pojan pöksyt on ollu tekeillä jo toooosi kauan.. Tai siis tein ne sillon joskus valmiiksi ja totesin aivan liian leveiksi, joten nämä on odottaneet kavennusta jo pari kuukautta kaapissa. Nyt sain senkin tehtyä, ku olin jo aiemmin purkanut resorit pois ja ei ollu muuta kun ommella. Ja saumurissa olikin mustat langat valmiina hame ompelusten jäljiltä…
 Ja sit sovituskuvat onkin tällasia ”koita äiti pysyä perässä”. 🙂
Vielä ois jotakin tulossa, mut nyt ei kerkeä taas enempää.
On kyllä niin saamaton fiilis tällä hetkellä, mutta laitan sen ilmojen piikkiin. Synkkää, syksyistä ja sadetta. (ja ehkäpä viikonloppu ottaa veronsa.) 
Kaikesta synkkyydestä huolimatta HYVÄÄ ALKANUTTA VIIKKOA KAIKILLE!! 🙂
P.S. Olis ihan kiva tietää ketä täällä vierailee, ku tiiän et väkeä täällä käy mut eipä oo jalanjälkiä jäänyt. 🙂 
Ainiin tässä vielä aiemmin tekemäni pipo ja huivi pojan päällä.
ja ulkoilu on mukavaa.. 🙂