Voihan jummi jammi

Vääsytttäää niin mahrottomasti et en tiiä minne sitä tunkis päänsä… 😉 Kyllä vaan nuo lasten sairastelut verottaa.. Viimiset pari viikkoa joutunu herään keskimäärin varmaan 10krt/yö! ja sen kyllä huomaa…Nyt on oma pää ihan jumissa…ei oo moneen päivään jaksanu tehä yhtään mitään… Hyvä että normi arkiset jutut jaksaa, mut ei kyllä mitään ”ylimäärästä”..
Hyvään saumaan sattu mulla kirpparipöytäki, nimittäin parhaillaan mulla on pöytä paikallisessa lastentarvike/-vaate kirppiksellä…hirveesti ei oo jaksanu/kerenny siellä käymään, mut onneks ne pitäjät siivoilee niitä pöytiä kans..
Mutta sain alkuviikosta ihanan paketin…Vihdoin saapui Me and i-tilaukseni…Voi niitä riemun kiljahduksia, kun avasin paketin ja lapset näki mitä siellä oli…Kaikki oli eritäin mielissään. Käytössä ovat, mut enpä oo kerenny/jaksanu ”sovituskuvia” ottaa…
Mutta siis tällaiset meille kotiutui… Esikoiselle vihreä kärpässieni tunika, keskimmäiselle sininen pupu paita ja kuopukselle mustat pöllö housut… Nää on kyl niin ihania…ja lapset tykkää pitää päällä… 🙂

Sairastelua ja pari ihanaa bodya!!

Meillä sairastellaan taas/edelleen…kuopus ei oo oikeen parantunu olleskaan, mutta torstaina taas nousi kuume jne… pe käytettiin lääkärissä ja korvatulehdushan se vaihteeks… ja kauhee yskä jne. No eipä oo tarttenu tän äitin nukkua taas öisinkään hetkeen.. on nimittäin seikkailtu/valvottu öitä. Kuopus nukkunu vaan pätkiä, kun on vaikea olla maaten.. Rupee heti yskittämään mahottomasti ja muutenki tuntuu olevan tukala olo… 
Viime viikolla kaikista uhkailuistani huolimatta surautin pari bodya kuopukselle..Kiitos Facebookin Ompeluelämää-ryhmän! Siellä kun joku oli just samasta kaavasta muokannu bodyn ja meidän piti saada bodyihin täydennystä (tarviis vieläkin täydennystä)..

 Tää on muokattu OB Baby basics paidasta+osto bodystä…Ekan tein ilman saumanvaroja, ku tuo poitsu on aika hoikkis ja yleensä OB kaavat on meille ihan liian leveitä. No tää oli sit poikkeuksellisen kapeaa mallia ja hartioista kinnaa, ku on saumanvarat jätetty pois.. Toinen sitte saumanvaroilla ja tää on just hyvä… Pidensin tohon ladaan hihoja, jotta saatais pitempi käyttöikä. Ne on korkealla taitteella, joten ns käännettävät hihat.. 

Eli tän vihreen tein siis eka… Kangas on Royal-tuotteesta ja resorit kangastukusta. Lada kangas on metsolan. Poitsu on onnessaan uusista paidoistaan. Voiko oikeesti tollanen reilu 1-vee tajuta jotain tällästa.. Ihan onnessaan hakee narulta omia vaatteitaan joita oon tehny ei siis niitä kaupasta ostettuja…oon aika ihmeissäni.. 
Ja onneksi tilasin viimeksi royal-tuotteesta ne prymin nepparipihdit ja neppareita…ilman niitä en olisi kyllä näitäkään tehnyt.. ne vaan on niin kätevät.. Jotkut tykkää niistä kam-neppareista, mut mun mielestä ne on aika isoja.. On mulla niitäki vähän ja ne pihdit, mut jotenki ne tuntuu liian isoilta tollasiin pieniin bodyihin…
Mut remppa asia ei oo edistynyt yhtään… Mua niin inhottaa elää tässä jatkuvassa epätietoisuudessa, mutta ehkäpä tässä joku päivä joku kertoo mulleki et miten tää homma tästä niinku etenee.. Ei oo kauheen kivaa ku ei tiiä joutuuko kenties jo tällä viikkoo lähteen jonneki evakkoon ja kauako joutuis olemaan… mut sen tiiän et viimisenä pakkaan koneet ja kankaat.. ja ne lähtee jokatapauksessa mukaan.. 😉 

Kerhoilua pitkästä aikaa…

Tänään on tytöillä piiitkästä aikaa kerhopäivä…viime viikko oli syyslomaa ja eilen ois ollu retki, jonne en jaksanut lähteä niitä kuljettamaan (ei ois välissä kerennyt käydä kotona edes syömässä)…Ja kerhossa oli tänään valokuvaus…kyl se oli vaan jännää… 
Remontti ei etene…ahdistavaa, kun ei tiedä yhtään mitä tuleman pitää…koska joku pimputtaa ovikelloa ja sanoo tulevansa tekemään jotakin, tai että tuleeko koskaan kukaan…ei tiedä… mutta päivystää pitäs… plaah…tää ei oo ollenkaan kivaa..tuntuu ettei jaksa/kerkiä pysähtymään niin että pystyis keskittymään johonki yhteen asiaan kunnolla… Ei edes meinaa tohtia levittää kankaita levälleen ku ei tiedä pitääkö ne kerätä pois ennen ku saa ees kunnolla leväytettyä… jotenki todella stressaavaa ja millä sen stressin saa laukastua muuten ku rentoutumalla koneiden ääressä…
Mutta onneksi on viikonloput…Silloin tuskin kukaan tänne haluaa tulla tekemään mitään remonttia…ja sillon onneksi on mieskin kotosalla(ainakin yleensä) et saa rentoutua(eli tehtyä käsitöitä)…
Tässä nyt kuitenkin jotain viime viikkojen aikaan saannoksia… jotain muutakin on tullu tehtyä, mut niistä joskus kun kerkeää jaksaa… 🙂 Esikoiselle (joka oli ko hetkellä kovassa kuumeessa) toiveesta oranssit kapeahkon malliset velourhousut…ois saanu olla vieläkin kapeammat, mut tuollaset tuli ku summissa tein…saa nähdä tuleeko kavennettua…Tuo tunika on jo aiemmin tehty ja kuvattu ja sepostettu… 
Lahkeet on tarkotuksella hieman pitkät ja lahkeensuissa on myös kuminauha rypytykset, joita ei ees nää näistä kuvista, mut livenä näkyy paremmin…
 Ja nuoremmalle tytölle tuli surruutettua pilvijoustiksesta tuollainen tunika/mekko…tässä on varmaan toosi pitkä käyttöikä, ku vois käyttää tolla meijän esikoisellaki, joka käyttää 116cm vaatteita(niin ja nuorempi käyttää n. 98cm vaatteita)…Resorit on käännettävät… Malli on Ottobreestä, 4/2011 Amima velourtunika koossa 98cm, kavennettuna ja pidennettynä.. oisinko laittanu 10cm pituutta lisää ja keskeltä kavennettu ja ilman saumanvaroja leikattu… Taskut ei onnistunu taaskaan…mut tästä tykätään siltiki…
 Kumpiki tyttö tykkää ihan hirveesti tästä, et tästä välillä tapellaan kumpi saa laittaa päälle… mut kyllä tää on niinku sopivampi tuolle nuoremmalle neitokaiselle…ja sille tein tämän…
Mutta…olen niin monesti viime aikoina miettinyt, ku monissa (tai ainaki joissakin) seuraamissani blogeissa on kysely et miten usein luet/haluasit lukea uusia päivityksiä blogissa, että tehdäänkö niitä päivityksiä oikeesti toisten toiveiden mukaan?!? Ite oon aatellu et tää on niinku itelle muistiin ja kirjottelen sillon ku huvittaa ja kerkeää…en todellakaan joka päivä, enkä välttämättä edes joka viikko… Käsitöitä teen itseäni ja lapsiani varten…Se on yhdenlaista terapiaa, jota ilman en tästä arjesta selviäisi… 
Täällä käy ihmisiä, jotka tuntee mut/meijät ja täällä käy sellasia, jotka ei oikeesti livenä tunne… Moni ihminen, jonka kanssa haluis olla enemmän tekemisissä, muttei arjen kiireiden takia kerkiä lukee täältä meidän kuulumisia(siis arkisia sellaisia)..mutta täällä käy myös mulle livenä tuntemattomiakin…ja jokaisesta olen iloinen… 🙂
Täällä on todella harmaata, mutta silti täytynee mennä jatkamaan niitä ikuisia kotitöitä!