Olipa kerran villakangastakki. Koko oli iso(en siis tiiä oikeesti mikä koko, mut oli se oikeesti iso), pitkä. Mieheni on sitä joskus käyttänyt, mutta nyt useita vuosia vaatehuoneessa roikkunut kun ei se ole ollut sopiva. Eikä se oikeesti koskaan ole istunut hyvin. Nyt oli aika jättää jäähyväiset sille takille. Otin sakset ja silppusin sen. Ja voinen kertoa, että toivon etten koskaan tee sitä toiste! Hirvee sotku, kädet ja naama rikki(villa allergia) monta viikkoa ja hmm.. 
No lopputulos oli jokseenkin hyvä. (Oikeesti oon tosi tyytyväinen.) 

Poitsukin tykkäs tästä hirveesti, vaikka ei oikein kuvaustuulella ollukaan. Tätä on käytetty jo monet kerrat kyläily reissuilla ja kauppareissuilla. Mutta bloggaaminen on jäänyt, kun napit taskuista puuttui. Kunnes viimeksi anoppilareissulla miehen sisko toi mulle napit tähän takkiin.

 Kaavan pohjana 1/2013 Ob:ssä ollut Agaist the Wind koossa 98cm. Poika on siis varmaan oikeesti jo metrin mittanen(syyskuussa 96cm, ei oo mitattu sen jälkeen mut kasvanut on aika paljon siitä). Hihansuihin ja helmaan lisäsin resorit ja hupun reunaan. Oikeesti en kaikkia muutoksia varmaan muista edes, kun en ole ohjetta seurannut yhtään vaan kaavat mittailtu sopivan mittasiks lisätty johki kohin ja poistettu jostain toisesta kohdin ylimääräsiä senttejä. Oon tosi huono seuraamaan mitään ohjetta/kaavaa tarkkaan. Meen vähän fiiliksen pohjalta. 
Loppuun vielä kuva takista, johon oon sitte kerennyt ompelemaan nuo napitkin paikalleen. Ne on ostettu siis Ompelunihanuudesta. Päällikangas on siis kierrätetty, vuorena ohuehko tikkivuori ja vetoketju ostettu paikallisesta pikku kaupasta. Resorit kangastukusta.
Mutta toivottavasti se kevät tulis pian, vaikka sit joutuukin laittaa tän ihanuuden vaatehuoneeseen ootteleen kylmempiä kelejä. 🙂