Kuumetta, "sovituskuvia" ja virkattu matto

Kuopus on kuumeessa..olikohan tuo yllätys?! No ei varsinaisesti. Onhan nyt viikonloppu ja aikaa sairastaa (siis olis voinu mennä käymään vaik kylässä, eikä vaan nysvätä kotona tai pyytää meille vieraita) ja viettää aikaa kotona.. 😉 Plaah… ei yhtään huvita, mut eipä sille voi minkään. Kuopus ollut tänä syksynä aika paljon kipeenä. Monta antibiootti kuuria syöty ja yritetty parannella korvia, mutta siinä toistaseks onnistumatta. No nyt tuo kuume voi johtua myös vajaa pari viikkoa sitten pistetystä tuhkarokko rokotteesta, mutta mene ja tiedä. Ens viikon loppu puolella tai seuraavan viikon alussa pitää joka tapauksesa käyä näyttää korvia taas lääkärille. Jos ne ei oo kunnossa, saa poika lähetteen putkitukseen. 
Ompelukset on siis jäissä ainaki niin kauan kun mies on töissä. Eipä tuon kuumeisen pojan kanssa mitään saa tehtyä(nytkin istuu polvella). Tytöt kyllä leikkii omia leikkejänsä, mutta riittää että yks ei ole kunnossa…
Mutta tässä kuvia Naava-unihaalarista poitsun päällä. Tässä on tuo niska-haara mitta aikas nafti.. Mun mielestä kokoon nähden liian lyhyt, mutta en tiedä onko meillä vaan pitkäselkäisiä lapsia..  🙂

 Ja tää on sit se kans jo aiemmin ollu yökkäri.. tätä olin vähän kaavasta kaventanu ja pidentäny. Pienin koko oli 92cm ja poika käyttää nyt 86cm vaatteita…ja tää on just hyvä… ja mä niin tykkään tästä… 

..aina ei voi olla hyvällä tuulella..(paidan helmaki kääntyny nurinperin)
Mutta kauan työn alla ollut projekti on vihdoin valmis. Tämä VIRKATTU MATTO on vihdoinkin valmis. Kudekin loppui kesken kaiken ja se näkyy… väri sävy on eri, mut toivottavasti sitä ei käytössä niin huomaa.. Kuteet on hankittu triteksiltä, trikookudetta säkissä. Ohjeen mukaan tähän mattoon menis kudetta noin 2kg, mutta tämä taitaa noin 4kg.. 🙂 oiskohan se ontelokude niin paljon kevyempää, että tällaisen maton saisi noin 2kg:sta kudetta?! En tiiä…pitää joskus testata… seuraavaks nimittäin ajattelin ostaa sitä ontelokudetta vaikka se onkin paljon kalliimpaa kilohinnalta, mutta ei tarvitsisi ajella Tampereelle hakemaan vaan saisi paikallisesta liikkeestä..Ohjeen tähän löysin netin ihmeellisestä maailmasta. Nimi tais olla Juhannusruusu-matto. Halkaisijaltaan tää on reilu metrin verran…oisko 10-15cm reilu…en oo tarkalleen mitannu…mutta olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Tämä pääsee koristamaan lattiaa meidän olohuoneeseen keinutuolin alle.. 
Rentouttavaa viikonloppua kaikille ihanaisille ihmisille! 
Täällä poltellaan kynttilöitä, ootellaan ruuan kypsymistä ja kaikkein rakkainta töistä kotiin saapuvaksi! 
(joo, ja poitsu ei ooo istunu koko aikaa sylissä..ja tää stooriki on kirjotettu about 10 pätkässä..nyt syömään! )

Väsyttää

Nyt väsyttää rankasti…Tekis mieli kömpiä sänkyyn peiton alle ja ummistaa silmät, mutta kun on noita pienokaisia tässä ympärillä ni eipä onnistu. Kuopus nukkuu kyllä, mutta nuo kaksi vanhempaa leikkii tuossa vieressä. 
Mutta olipa aika erikoinen viikonloppu. Perjantaina saatiin siivottua ihan yyber nopeesti. Eli oltiin jo valmiita reilusti ennen puoltapäivää. Tälläista ei ole tapahtunut piiiitkään aikaan. Siis ei varmaan koskaan, noiden kolmen kanssa. Mutta kerta se on ensimmäinenkin. Kerettiin sitten perjantaina käydä vielä yhdessä humputtelemassa ja illalla rentouduin ompelemalla. 
Nappasin kaapista parit mieheni vanhat farkut, joita se ei oo kelpuuttanut jalkaansa enää aikoihin ja annoin saksien saksia. Leikkelin soiroja. Kaksista farkuista, molemmista yksi lahje meni palasiks. (tarkotus ois joskus käyttää ne jämät vielä, mutta tällä kertaa riitti nää) Ja sit saumuriin farkkuneulat ja ompelukoneeseen kans ja surrurur…. 
Oisin halunnu nää kuvat sillain vierekkäin, mut oon niin käsi tän kans et en osaa. Ja oishan noita kuvia kiva muokkaillaki, mut ku ei osaa ni ei osaa ku ei oo aikaa opetellakaan.
Näitä valmistui kummallekin tytölle. Ja tytöt on ihan ihmeissään, ku isin farkut on heillä nyt hameena. Eli en oo aiemmin tällasta harrastanu, mut kerta se on ensimmäinenkin. Luultavasti tulee tehtyä toisenkin kerran, niin paljon tytöt näistä tykkää (heti seuraavana aamuna päälle, ku yöllä sain valmiiksi).
Muutenkin tuntui, että viikonlopun aikana sain niin paljon aikaseks. Kämppäki MELKEIN myytiin. Miehen serkku kävi lauantaina kattomassa tätä ja haluis ostaa tän pois. Mut minne me muutetaan, siitä ei oo käsitystä. Luultavasti väliaikaisesti vuokralle, ja sit jossain vaiheessa jos sais rakennettua ihan oman talon… Nää elää koko ajan nää ajatukset asumisesta/muuttamisesta, et ne kerkee muuttua viel monta kertaa ennen ku oikeesti mihkään muutetaan. Mutta todellisuus on se, että tää kämppä on oikeesti vähän pieni meille.
Ystävillemme syntyi pienen pieni poika jo melkein kuukausi sitten, kuukauden etuajassa. On sitten ollut mielessä, että sille pitäisi jotain pientä tekasta (muuta en kerkeä :)). Oltiin sovittu, että viikonloppuna kyläiltäisiin ja jaiks, se juttu oli tekemättä. Tai siis olin jo viikolla alottanut nää pöksyt, mutta edelleen pahasti kesken. Lauantaina sitten surautin valmiiksi. Olipas ne pienet, vaikkakin 62cm. Olisi oikeesti pitänyt tehdä vieläkin pienemmät, ku se vauva on niin kirppu. Nyt tais olla noin 3kg (syntyissään oli 2,1kg). 
Kaava näihin on ottobreen mustikkahaalari kavennettuna. 

Nää oman pojan pöksyt on ollu tekeillä jo toooosi kauan.. Tai siis tein ne sillon joskus valmiiksi ja totesin aivan liian leveiksi, joten nämä on odottaneet kavennusta jo pari kuukautta kaapissa. Nyt sain senkin tehtyä, ku olin jo aiemmin purkanut resorit pois ja ei ollu muuta kun ommella. Ja saumurissa olikin mustat langat valmiina hame ompelusten jäljiltä…
 Ja sit sovituskuvat onkin tällasia ”koita äiti pysyä perässä”. 🙂
Vielä ois jotakin tulossa, mut nyt ei kerkeä taas enempää.
On kyllä niin saamaton fiilis tällä hetkellä, mutta laitan sen ilmojen piikkiin. Synkkää, syksyistä ja sadetta. (ja ehkäpä viikonloppu ottaa veronsa.) 
Kaikesta synkkyydestä huolimatta HYVÄÄ ALKANUTTA VIIKKOA KAIKILLE!! 🙂
P.S. Olis ihan kiva tietää ketä täällä vierailee, ku tiiän et väkeä täällä käy mut eipä oo jalanjälkiä jäänyt. 🙂 
Ainiin tässä vielä aiemmin tekemäni pipo ja huivi pojan päällä.
ja ulkoilu on mukavaa.. 🙂

normi arkea

Nyt tääl on ollu jotenki niin kiireistä arkea, et ei oo kerenny oikeen mitään. Pitäs tehä sitä ja tätä, mut mistä sais lisää aikaa?! Mieheni tekee pitkää päivää töissä ja se osittain syö sitä aikaa, mutta toivottavasti tää ei loputtomiin jatku näin (eikä varmasti jatkukaan)… 
Mutta tällä viikkoo on taas kerhoiltu. Esikoinen on tälläkin hetkellä kerhossa, kuopus nukkuu ja keskimmäinen leikkii omia leikkejään (ja äitin pitäs olla jossain ihan muuaalla ku koneella, esim laittamassa tiskejä, mut nehän ei minnekään sieltä karkaa ;)). Eilen ois ollu kerhossa luistelua jäähallissa, mut me oltiin kotona. Ei meillä oo ku esikoiselle toistaiseksi luistimet, ni eipä viittiny lähtä kentän reunalle kahden nuorimman kanssa istuskelemaan (vanhemman piti olla mukana). 

On tullu syksy ja kylmä ja sen kyllä huomaa. Alkuviikosta, kun oltiin puistossa ni oli kylmä. Siis vaikka mittari näytti 15 astetta, ni tuuli oli niin kylmä että meinas palelemaan ruveta. Niin ja kuopuksella ei ollut kaulahuivia eikä kauluria. Siihen piti eilen tehdä korjaus. Surautin pika-pikaa kuopukselle kaulahuivin ja samalla vaivalla sitten piponkin. Vähän tuli kippana tuosta kaulahuivista, mutta kyllä se asiansa ajaa. Täytyy tehdä uus kuhan kerkiää. 
Tässä ne on keskimmäisen päällä, jos sais vähän enemmän selkoa miltä ne oikeesti näyttää…seuraavaan huiviin tulee ainakin hieman mallin muutosta… 

Vihdoinkin valmista!

Tilasin joskus viime talvena metsolalta ihanaa autojoustista..siitähän olisi pakko saada omalle pojalle huppari…mutta kun kangas tuli ei se sytyttänytkään niin paljon kun kuvassa…mikähän lie tulikaan sillon..lykkäsin kankaan kaapin perälle odottamaan josko siitä joskus jotain viitsisi tehdä. Ajattelin, että onneks ei tullu tilattua enempää kun puolimetriä.. Ja sekin ehkä turhaan. 
Kesällä löysin kankaan taas kaapista kun pengoin varastoja. Ja nyt tuli oikeesti sellanen fiilis, et pakko tehdä se huppari. Tää on aivan ihanaa kangasta! Tilaukseen myös mustalla pohjalla ja HETI! Hupparin leikkasin sillon heti ja aloitin ompelut. Mutta tuon nepparilistan tai mikä se nyt oikeelta nimeltään onkaan haasteiden takia lensi tämä taas nurkkaan…no olkoon sitten… 
Viime viikonloppuna äitini oli meillä käymässä ja kaivoin tuon hupparin esiin ja kysyin mitä mun pitää nyt tehdä?!? Olin monta kertaa yrittänyt saada selkoa ohjeesta sitä ymmärtämättä. Äitini näytti mitä pitää tehdä seuraavaksi  ja miten siitä jatkaa… Ja kas, huppari valmistuikin jo viikonlopun aikana.. Ja tykkään kovasti… Tää on nyt just sopivakin..
Ja siis kaavana oli OB 4/2010 Mäyrä niminen kaava. Muokkasin kyllä tuota mallia vähän enemmän meijän näköseks..Eli pituutta sekä hihoihin että helmaan lisää ja sit tuollanen hiippahuppu..
 Niin ja poikakin tykkää tästä kovasti! (hakee narulta, vaikka olis vielä märkäki!)

 Miten musta tuntuu et tuo neppari halkio -systeemi on väärinpäin?! Ja miten ihmeessä se onkin niin vaikea tehdä?!? vai onko se ens kerralla sitten helpompaa?! (ottaa päästä, ku tuossa alareunassa tuollanen tuhannen ryppyki, mut en saanu tehtyä sitä ilman ryppyä ni olkoon sitten…kelpaa meille..)
Mulla on varattuna sunnuntaiksi kirppispöytä Myyrmäkihallista, joten nyt ei kerkeä oikeen ompelemaankaan, ku pitäs valmistella kirppikselle lähtöä… Kaapit oon jo käynyt läpi, suurinpiirtein, et mitä sieltä lähtee mut viel olis vaatehuone jäljellä… APUA! Sit pitäs vissiin vähän hinnotella niitä tavaroita jossain määrin, et ois sit helpompi siellä…Mut nyt taas kirppiskamojen kimppuun!! 

Nukenvaunut

Tällaiset on kotiutunut meille! Vanhat ja kuluneet, mut silti jotenki niin ihanat. Patjassa ei ollut päällystettä eikä mukana tullut petivaatteita, joten ne sitten ompelin itse. 

 Petivaatteet ja patjanpäällinen on ommeltu Ikean hippo puuvillakankaasta sekä vanhasta lakanasta.

Vaunujen onnellinen omistaja on kolmevuotias tyttäremme, jonka riemun määrää on vaikea kuvailla kun se näki nuo vaunut synttäri aamuna olohuoneeseen ilmestyneenä. Petivaatteet ja kaikki. 😉 Ja neidin oma nukke nukkui siellä vaunussa (nukke on 1-vuotis synttärilahja kummeilta). Tuo nukke on muutenkin ollut niin ylivoimasen tärkeä ja nyt sillä on vaunut! Ainut ongelma on se, että vaunut on aika korkeat. Pienen lykkijän on vaikea nähdä eteensä, mutta onneksi tuolla takaosassa on tuollaiset kurkistus luukut, joista näkee eteenkin.. 😉 

Virkattu kori

Niin, siis virkattu kori. Mä niin tykkään. Tällainen valmistui tässä eräs ilta tällä viikkoa. Malli on neliskulmainen, vaikkei se ihan siltä näytäkään. Mutta olen tyytyväinen lopputulokseen. Tämä siis on nyt olohuoneen lelukori. 😉 siis lelukori, johon mahtuu vain muutama lelu ja sen paikka on olohuoneessa. Vaikka ennen en oo halunnu olohuoneeseen mitään lelukoria, koska lelut kuuluu lastenhuoneeseen, niin nykyään meillä on ollut vain kasa leluja kuopusta varten olohuoneessa. Siis aina, koska yleensä illalla kun tytöt menee nukkumaan jää kuopus vielä valvomaan. 
 Tässä näkyy ehkä paremmin tuo malli, muttei sisältö.. 😉

Ja siis mikä tää vika kuva on…oli ihan pakko laittaa keskeneräinen työ… tää on siis äp makuupussi vuodelta jotain löytynyt kirpparilta joskus viime talvena. Tässä oli vetoketju rikki ja ostinkin uuden sillon heti, mutta en ole saanut aikaseks vaihdettua sitä.. Nyt sitten otin asiakseni ja purin vetoketjun. Ajattelin, että ottaisin käyttöön sitten vauvalle talvella.. Mutta…tää ei ehkä sit kuitenkaan oo sellanen mitä haluisin ite käyttää.. tykkään tästä tavallaan tooosi paljon, mut jotenki tuntuu ettei tuu käytettyä…en tiedä…nyt tässä mietinki, et laittasko uuden vetskarin paikalleen ja laittas myyntiin vai säilöiskö vielä kaapissa… saapi nähdä… viikon päästä sunnuntaina mulla onkin varattuna kirppispöytä et sinne myyntiin jos siihen päädyn tai sitte kaappiin….vaikea… mut tilaa ei olis ylimäärästä säilöä…

Niin ja toinenkin äp makuupussin tuunausjuttu on kesken, mut siitä en viitti sen enempiä puhella ennen ku se on valmis… niin miljoona juttua taas kesken…kun ois vaan aikaa tehdä.. nykyään ei kerkiä muuten ku kuopuksen päikkäreitten aikaan ja nytki istun koneella kun se nukkuu… eli jos siirtyis koneelta toiselle… 😉

Sunnuntai

Ihanaa on sunnuntai. Ei mitään pakkoa tehdä mitään, mutta mieskin on kotona niin on aikaa tehdä rauhassa jotakin. Eilen kävin tuossa lähikirppikseltä ja sieltä löytyikin toiselle tytölle kengät syksyyn ja toiselle talveen sekä Fisher Pricen iso maatila eläimineen. En oo niitä kerenny kuvailee. Aattelin laittaa sitten samalla kertaa tän päivän löytöjen kans. Tänään nimittäin kävin myyrmäkihallissa kirppiksellä. Sieltäkin tuli kannettua kaiken näköstä kotia.
Mutta tässä on uusimman lasten Ottobren kaavalla tehty tunika Nanson trikoosta. Helmaa on pidennetty aika reilusti ja koko kaavaa kavennettu meijän hoikkeliinille sopivaksi. Kaveriksi tein sitten loppuun oranssit legginssit. Sovitus kuvia ei toistaiseksi oo, ku ei tuo neitokainen ole sillä tuulella että sen sais sovittamaan.
Tämän ihanan apinakankaan ostin kangashamstereiden kautta. Kiitos siitä myyjälle. Kuopus sai siitä paidan, jota joudun toki vielä muokkaamaan. Oli tässä kaavassa tuo kaula-aukko niin pieni meijän isopäiselle pojalle.
Ja ensimmäinen virkattu kori valmistui eilen! Tykkään kovasti, vaik tää onkin vähän epämuodostunut. Ens kerralla parempi..ehkä… 😉  Jospa mä ens kerralla luottaisin vaan ohjeisiin, enkä lähtis soveltamaan niin paljon ite ku ei oo tota kokemusta vielä. Nyt on kyl tekeillä eri mallinen, mut täytynee kattoa mitä siitä tulee. Siitä sitten joskus kun se on valmis(jos se joskus valmistuu).
Ja kukapa muukaan kun kuopus tuli kurkkimaan kameraan, kun kuvailin illalla noita töitä. Kuvaamisen jälkeen, kun sain pojan nukkumaan ompelin vielä yhden housut pojalle. Ne on taas kokeiluversiot. Mut palaan niihin, kunhan saan nekin kuvattua(niihin tarttis vähän vinkkejä seuraavaa kertaa varten).

Mut viikonloppu lähenee taas loppuaan ja huomenna koittaa arki. Onneks viikonlopun aikana on kerennyt rentoutumaan ja latautumaan tulevaa viikkoa varten.

Vielä jos joku viisas kertois mulle miten saisin tohon sivuun linkin omiin huutiskohteisiini! Olen huomannut monissa blogeissa sen siellä olevan (ja sitä kautta monta kohdetta huutiksesta löytänyt ja sittemmin huutanut) ja nyt tahtos iteki sen sinne laittaa. Enpä tiiä tuleeko muilla katottua sillä tavalla ku ite teen, mut eipä se nyt haittaakaan.

Nyt rauhottamaan tyttöjä. Niillä tais alkaa iltavilleys.